Mä kerron teille tän jutun mä

Olin parasta aikaa elämäs elämäni parasta aikaa
tavoitellen sitä pientä palasta taivaast
ei koskaan matalaa aitaa
alko tuntuu, että hautaan täs samalla kaivaa
aina ankara itseäni kohtaan
vaikee heikkouksia itsessäni kohtaa
ajoin itseni nurkkaan omilla vaatimuksillani
makasin päiviän vaan lattialla tuskissani
istuin Pariisin taksissa ja mietin että halusin kuolla
ajoin hautausmaan ohi, mitä jos maatuisin tuolla
tottunu olee vahvin aina kaikist
mut nyt unelmat oli muuttunu painajaisiks
pelkäsin huomista, en halunnut herää
oli hetki, kun en mistään mitään tajunnu enää
itsetutkiskelun kautta mä sain elämästä otteen taas
ilman apuu en ois enää täällä ollenkaan

Tää menee niille joil on paha olla
kun elämä lyö sata-nolla
oon ollu ristiaallokossa siinä veneessä
nyt aurinko paistaa, horisontti siintää edessä ... (x2)

Puhelin soi kesken haastattelun mutsi kerto uutisen
mut jo ennen kun vastasin mielessäni kuulin sen
jostain tiesin, että isä ei o täällä enää
mun esikuva järven jäällä lepää
hetkessä ystävänsä ikuisuuteen menettää
ja se rikkoo äijän, vaikka on rikki jo ennestään
elämä jatkuu karavaani jatkaa kulkuaan
vaik joskus tuntuu, että tähän paskaan alkaa turtumaan
koskaan ei saa katkeroituu, eikä liikaa kyynistyy
ei turhaan jossitteluun syyllistyy
perhe yhdistyy ja musiikist saa voimaa jatkaa
vaikka tänään ois paha olla koita jaksaa

Tää menee niille joil on paha olla
kun elämä lyö sata-nolla
oon ollu ristiaallokossa siinä veneessä
nyt aurinko paistaa, horisontti siintää edessä ... (x2)

Oon mannu lattialla miettinyt miten täällä selvitään
oon huutanut keuhkot pihalle, on tuntunut ettei pysty hengittää
mut oon täällä vielä
en anna pelon mua koskettaa
ja nyt oon siellä missä muhun ei voi koskeakaan
mut oon täällä vielä
en anna pelon mua koskettaa
ja nyt oon siellä missä muhun ei voi koskeakaan

Tää menee niille joil on paha olla
kun elämä lyö sata-nolla
oon ollu ristiaallokossa siinä veneessä
nyt aurinko paistaa, horisontti siintää edessä ... (x2)